Vuonna 2000 lopetin työni Razorfishissä ja perustin ystäväni kanssa oman yrityksen, Aaltonen & Vuorelan. Se kaatui vuoden päästä kun IT-kupla puhkesi ihan kunnolla. Elätin itseni raapimalla pieniä projekteja vanhoilta asiakkailtani. Mutta kieltämättä minulla oli paljon vapaata aikaa, joten ajauduin takaisin rakkaaseen harrastukseeni – musiikkiin.

Unelmoin uudesta kitarasta. Luin paikallisesta sanomalehdestä Juha Ruokankaasta, joka väitti tekevänsä parhaat kitarat koko maassa – ehkä jopa koko maailmassa!
GAS( Kitaran hankinta syndrooma) alkoi ahdistamaan entistäkin voimakkaammin. Eipä siis aikaakaan, kun löysin itseni nuuhkimassa eksoottisten puiden huumaavia tuoksuja Ruokankaan verstaalla.

Hän kantoi minut ovesta ulos

Juha tiesi, että olen verkkosivujen suunnittelija. Keskustelumme ajautui arvatenkin nopeasti hänen nettisivuihinsa. Ne hän oli tehnyt kokonaan yksin käyttäen Microsoftin Frontpagea. Juha ylisti, että hänen sivustonsa on parempi, kuin yhdenkään kilpailijan sivu! Kuuntelin kärsivällisesti hänen itsekehujaan ja yritin varovaisesti osoittaa, että sivu ei ollut vain rumin mitä olin nähnyt, mutta myös sen käytettävyys oli aivan per***stä. Omaksi hämmästyksekseni Juha pahoitti mielensä rakentavasta palautteestani ja jotakuinkin kantoi minut ulos ovesta..!

Jälleentapaaminen

Kitarakuumeeni ei kuitenkaan hellittänyt. Ajattelin, että korjaan aiheuttamani vahingot antamalla Juhalle muutamia sovelluskelpoisia vinkkejä, millä tavalla sivuja voisi parantaa. Ehkä hän antaisi anteeksi aikaisemmat kommentteni ja voisimme taas jatkaa kitarani suunnittelua!

Löysin itseni jälleen pajan ovelta koputtelemassa

Hieman kulmakarvojaan nostellen Juha päästi minut takaisin verstaalle… puhuimme kitaroista ja netistä jälleen tuntikausia. Hitaasti mutta varmasti jää alkoi sulaa. Aloimme löytää yhteysymmärystä ja jopa jonkinlaista veljeyden tunnetta. Siitä päivästä lähtien meidän kommunikointi on ollut poikkeuksellisen läpinäkyvää, joskus jopa brutaalin suoraa. Se on mahdollistanut pitkän ja poikkeuksellisen lujan asiakas-suhteen.

Juha kertoi minulle, että hänen suurin ongelmansa oli se, että hänen päivänsä kuluivat vastaten asiakkailta tulviviin sähköposteihin. Asiakkaat utelivat ammattilaisen mielipidettä siitä, miltä heidän itsensä speksaama kitara valmiina näyttäisi.

Suuri idea

Autovalmistajat, kuten Peugeot, joille olin aiemmin työskennellyt, alkoivat tarjoamaan autokonfiguraattoreita nettisivuillaan. Juha oli nähnyt samanlaisen tehdyn kitaralle ja haaveili samanlaisesta työkalusta hänen omilla nettisivuillansa. Vuonna 2001 Flash oli kuumin uusi teknologia vuorovaikutteisten käyttöliittymien suunnitteluun. Sellaisen Juha halusi. Ongelmanani oli, että en ollut kirjoittanut yhtäkään riviä koodia Flashillä. Suostuin hieman tutustumaan Flashiin, koska halusin pysyä kärryillä teknologian kehityksessä omista ammatillisistä syistä.

Kosto

Työskentelin projektin parissa yöt ja päivät, jotta saisin tehtyä sen ”täydellisen” nettisivun Ruokankaalle. Koitti vihdoin aika, kun näytin työni hedelmät Juhalle ja selitin hänelle miten suunnittelemani käyttöliittymä toimi. Ei aploodeja, ei kehuja. Sen sijaan Juhan mielestä suunnitelmani ei ollut vain ruma, mutta käytettävyydessä oli parantamisen varaa.

Juha ehdotti minulle, että opiskelisin heraldiikkaa ja jugendia. Hän suositteli minulle, että menisin antiikkiliikkeeseen kokemaan elävässä elämässä, miltä arvohuonekalut tuntuvat. Hän kehotti minua vertailemaan miltä kuulostaa sulkea halvan auton ovi ja vertailla sitä luksusauton vastaavaan. Ja että tulisin sitten takaisin uusilla paremilla ideoilla.

Olin shokissa

Kuka tämä tyyppi kivittelee olevansa, Mr Miyagi Karate Kidistä? Päätin niellä ylpeyteni ja katsoa mihin tämä kaikki tulisi johtamaan.

Keskustelimme ja vaihdoimme valtavan määrän ideoita ja ajatuksia. Juha vaati minulta paljon, mutta niin hän vaati myös itseltään. Hän kirjoitti jokaisen sanan mitä nettisivulta löytyy ja nöyrästi kuunteli ideoitani, miten teksteistä saisi entistäkin toimivampia.

Olin ansainnut hänen kunnioituksensa ja aloimme yhdessä nostamaan rimaa vieläkin korkeammalle.

Lopulta löysin kuin löysinkin tyylin, josta Juha tykkäsi. Pakko myöntää, että visu oli paras mitä olin koskaan suunnitellut! Kirsikkana kakun päälle olin suostunut tekemään myös kitarakorfiguraattorin. Olin varma, ettei se olisi mikään kauhean suuri juttu. Yksi tai kaksi viikonloppua maksimissaan.. Miten karmivan aliarvionnin onnistuinkaan tekemään..!

Erona normaaliin projektiin oli nyt se, ettei minulla ollut tiimiä minkä kanssa jakaa tökuormaa. Tein kaiken itse alusta alkaen, projektisuunnitelman, käyttöliittymän, grafiikat, verkkosivujen koostamisen, konfiguraattorin koodaamisen – siis aivan kaiken! Työ vei aikaa reilun vuoden, josta Guitar Builder varasti suuren osan.

Palvelu oli menestys aivan kaikilla mahdollisilla mittareilla

Kitara-aiheiset keskustelufoorumit täyttyivät kuvankaappauksista, jotka oli otettu kitarakonfiguraattorista. Guitar Creator vapautti soittajien luovuuden aivan  ennennäkemättömällä tavalla. Käsin tehtyjen custom kitaroiden suunnittelu oli nyt intuitiivista ja hauskaa. Juhan bisnes kasvoi. Nettisivu voitti vuoden 2002 MindTrek palkinnon parhaasta innovaatiosta.

Skipataan vuoteen 2009. Työskentelin silloin Valvelle – yritykselle joka toi interaktiivisen median Suomeen. Valve palkkasi vain Suomen parhaita suunnittelijoita ja olin imarreltu, kun pääsin työsketelemään niin taitavassa porukassa.

Juha Javanainen

Tutustuin Juha Javanaiseen, jota kaverit kutsuvat Javaksi. Hän ei ollut vain taitava ohjelmoija, hänellä oli myös kova maine kitaristana. Meillä oli jopa hyvin samanlainen musiikkimaku! Ajattelin, että Java olisi täydellinen kumppani, jonka kanssa voisin tehdä pientä pintaremonttia Ruokankaan sivulle. Java kertoi minulle, että hän oli aloittamassa omaa yritystään ja hän olisi enemmän kuin innoissaan ottamaan tämän casen.

Flash on kuollut?

Silloin oli jo jotain huhuja, että Apple aikoo estää Flashin heidän käyttöjärjestelmistään, mutta ajattelin toiveekkaasti, että tilanne ratkeaa suuren ja maineikkaan Adoben eduksi. Päätimme käyttää WordPressiä uutena alustana sivulle, ja jatkoimme Guitar Creatorin kehittämistä Flashillä. HTML5 otti pieniä askelia, mutta kieltämättä Flash tarjosi meille parhaat työkalut ja resurssit sillä hetkellä.

Oletettu ”nettisivun pieni pintaremontti” kasvoi kokonaan uuteen konseptiin, joka vei meiltä kokonaisen vuoden toteuttaa. Minun olisi jälleen pitänyt tietää paremmin! Sain jälleen osani Juhan perfektionimistia ja epäreaalisia odotuksia. Ja niin sai myös Java. Mutta me puskimme haasteiden läpi. Jo toistamiseen työtämme eivät palkinneet pelkästään iloiset asiakkaat, vaan voitimme myös Grand One kunnianmaininnan erinomaisesta käyttöliittymästä.

Vielä hetken asiat näyttivät olevan mallillaan

Uusi nettisivu oli moderni. Suurin osa Juhan kitaroista tilattiin Guitar Builderin kautta, joten se oli todellakin ihan oikea työkalu, ei lelu. Hänelle oli siunaantunut jo pieni tiimi kitaroittentekijöitä, hänen vaimonsa Emma oli ottanut haltuunsa sosiaalisen median ja YouTuben. Kaikki uudet toimet antoivat nostetta Juhan bisnekselle, jotka kasvoivat hitaasti mutta varmasti.

Sitten Apple pudotti pommin. Monien it-asiantuntijoiden toiveita vastaan, (minut ja Java mukaan lukien), Flashia ei enään tuettaisi Applen mobiililaiteilla. Flash sai poistua myös Applen työpöytäkoneista tulevien vuosien aikana. Alusta minkä valitsimme Guitar Builderille, teki kuolemaa. Mikään ei sitä tulisi pelastamaan.

Vuonna 2011 hitaasti syvenevä taantuma muuttui lopulta synkäksi lamaksi. Muutaman läheltä piti tapauksen jälkeen minutkin lopulta irtisanottiin Valvelta. Se ei tullut minulle kokonaan yllätyksenä, sillä olin jo ennättänyt saamaan mainetta itsepäisenä työntekijänä.

Vanhat työkaveritni Valvelta olivat perustaneet uuden yrityksen nimeltä Fellowland, ja palkkasivat minut riveihinsä. Sain lähteä n. vuoden päästä. Seuraavaksi jonossa oli Scoopshot. Tämä lysti kesti noin kaksi vuotta, kun minulle jälleen näytettiin ovea.

2014 työttömänä taas… tiesin, että Ruokangas ontui eteenpäin Flash-pohjaisella Guitar Builderilla, mistä oli jo siinä vaiheessa tullut vakava ongelma heidän bisnekselle. Keskustelin Javan kanssa, olisiko olemassa mitään helppoa tietä ulos. Hän osoitti, että 3D-mallinnus on tulevaisuus ja sinne meidän pitäisi mennä. Tämä oli absurdi idea, ottaen huomioon tähän liittyvän hirvittävän työmäärän ja Juhan bisneksen pieneen kokoon. Silti en voinut olla mainitsematta ajatusta Juhalle, koska tarvitsin mitä tahansa työtä.

Tiesin, että Juha luottaa minuun

Olimme tehneet virhearvion edellisen Guitar Builderin alustan suhteen, ei minulla oikein ollut ehdottaa mitään kovin järkevää nytkään. Heitin 3D-mallinnus vaihtehdoin puoliksi vitsinä ja nopeasti lisäsin, että tähän vaihtoehtoon liittyösi paljon enemmän työtä, kuin aikaisempiin projekteihin. Eikä lopputuloksesta ollut täyttä varmuutta, sillä olisimme tekemisissä kehittyvän teknologian kanssa, joka muuttui nopeammin kuin pystyimme kirjoittamaan uutta koodia.

Juhan reaktio oli yksiselitteinen: ”Kasoittain töitä, ihan liian kallis, suuri riski epäonnistua… mitä vielä odotamme!?”. Leukani loksahti auki. Minun piti siis alkaa harjoittelemaan 3D:tä..

Kesällä 2015 tiimimme piti palaverin yhdessä Jarno Vesan kanssa. Hän oli lupautunut piirtämään Juhan kitaroista 3D-mallit. Jarno oli arkkitekti, jolla myös oli taustaa kitaroiden parissa. Hän oli ’Suomalainen Kitara 2000-luvulla’ kirjan kirjoittaja ja tämän projektin ansiosta Jarno oli tutustunut Juhaan kymmenen vuotta sitten.

Nopea sivuaskel. Loimukoivu on Suomen metsissä kasvava erityinen puulaji. Sen pinta kasvaa koukeroisesti ja niin, että halkaistun puun pinta näyttää holografiselta liekkimereltä. Ulkonäkö on upea, mutta vasta lämpökäsittelyn jälkeen. Loimukoivun käyttö on yksi niistä poikkeuksellisista piirteistä, mitkä erottavat Juhan kitarat kilpailijoista.

Jarnon studiossa

Kaikki näytti oikein lupaavalta. Olimme jossain määrin sopineet raameista ja siitä, miten jatkamme. Olimme jo päättämässä kokouksta, kun Juha muisti mainita vielä pienen yksityiskohdan: ”Asiakkaiden pitää pystyä valitsemaan haluamansa loimukuvio Guitar Creatorista.”…

Tuijotimme toisiamme, emmekä tienneet mitä vastata

Helposti päivitettävä kirjasto kuvia, jotka ovat realistisella tavalla renderöity 3D-Guitar Creatoriin eri alustoilla… Helvetti, meillä ei ollut aavistustakaan olisiko se mahdollista! Mutta kuten olemme oppineet – Juhalla on maaginen tapa saada ihmiset haluamaan samaa asiaa mitä hän haluaa… ja totta kai, Juhan pienen kannustuspuheen jälkeen abrakadabra! Nyökkäsimme hyväksyvästi. Tehdään pois!

Viime projektissa en uskaltanut astua mukavuusalueeni ulkopuolelle, ja se kostautui minulle. Minulla ei ollut varaa tehdä samaa virhettä toistamiseen. Tunsin itseni avuttomaksi. Parempi vain astua syrjään ja luottaa itseäni viisaampiin!

Laitoimme kaiken toivomme Javaan

Java alkoi selvittämään oikeaa alustaa, mutta kaikissa ratkaisuissa oli lukematon määrä ongelmia. Unity ei ollut listamme kärjessä, koska vaadin, että uuden Guitar Creatorin oli toimittava selaimessa. Unity ei pystynyt tarjoamaan haluamaamme laatua selaimessa. Java jatkoi selvitystyötä 24/7, eikä jättänyt kiveäkään kääntämättä. Olihan hän koko 3D idean pistänyt alulle.

Jossain vaiheessa menetin toivoni

Tunsin itseni Paluu tulevaisuuteen-elokuvn Martyksi. Hän oli jumissa vuodessa 1955, ja lopulta Dr. Emmett Brown (Doc) saa idean: ”Jos voisimme jotenkin… valjastaa tämän salaman”…

Teknologioiden testaamisen aikana tähdet alkoivat hitaasti, mutta varmasti asettua meidän kannalta edullisiin uomiinsa. Java oli jo kerran luopunut Unitysta, mutta tällä välin alusta oli kehittynyt. Kun tiimimme näki Javan Unity-pohjaisen demon, leukamme putosivat lattiaan.

Java lisäsi, että tällä alustalla voisimme versioida Guitar Creatorin joustavasti eri alustoille, kuten iOS:lle, Androidille ja jopa VR:lle. Päätös syntyi yksimielisesti. Tämä on oikea valinta, ei epäilystäkään!

Mutta totuus oli katkeransuloinen

Guitar Creatoria oli teknisesti jotenkuten mahdollista ajaa selaimessa, mutta käytettävyys oli surkea. Tarvitsisimme vähintään vuoden tai kaksi, ennen kuin sovelluksemme toimisi sujuvasti selainympäristössä. Minulle tämä oli suuri pettymys. Mobiililaitteilla sovellukset ovat ok, mutta tietokoneella tunsin, että menimme takapakkia. Java oli toista mieltä.

Joskus minun on todella vaikea kuunnella, mitä koodaajat ehdottavat minulle, koska se usein johtaa kompromisseihin joita en voi sietää. Ja tässä suhteessa olemme Juhan kanssa täsmälleen samanlaisia. Olemme helvetin itsepäisiä! Mutta tämä pitkä ja vaativa projekti on varmasti opettanut meille molemmille yhden asian. Olemme kasvaneet kunnioittamaan Javan syvällistä asiantuntemusta ja ymmärtäneet, että toinen näkökulma ei aina tarkoita kompromissia. 

Niin innoissamme kuin olimmekin uudesta teknologiasta, teknologilla yksin ei ole merkitystä. Todellinen haasteemme oli onnistua vastaamaan kysymykseen ”miksi”? Mikä on se kutsumus, joka saa Juhan ja hänen tiiminsä työskentelemään niin ahkerasti ja antamaan vuodesta toiseen kaiken mitä rotsista löytyy?

Minulle on selvää, että Juhan yritys on erilainen kuin muut. Mutta tämä ainutlaatuisuus kaikessa syvyydessään ei näkynyt selvästi edellisellä Ruokankaan sivustolla. Halusin uudella sivustolla auttaa Juhaa kertomaan hänen tarinansa, niin kuin se ansaitsi tulla kerrotuksi!

Musiikki on ainoa yhteinen kieli maailmassa, jota kaikki ihmiset ymmärtävät

Musiikki on usein kanssamme elämän suurina hetkinä. Surussa musiikki tuo meille lohtua. Kun maailmamme hautautuu pelon ja epävakauden alle, musiikki tuo meille toivoa. Arjen rutiineissa musiikki voi taianomaisesti kohottaa mielialaamme ja epätoivonkin hetkellä musiikki voi tehdä elämästä elämisen arvoista.

Olen oppinut, että hyvä kitara inspiroi minua soittamaan paremmin. Se saa minut tekemään parempaa musiikkia! Joskus kitarani jopa houkuttelee minut ottamaan riskejä ja astumaan mukavuusalueeni ulkopuolelle, jotta voisin löytää uutta potentiaalia itsestäni.

Halusin Juhan kertovan omin sanoin intohimostaan tehdä kitaroita soittajille. Halusin nostaa maljan mahtaville muusikoille ja antaa heidän kertoa omia tarinoitaan ja niiden avulla inspiroida muita soittajia. Ennen kaikkea halusin Ruokankaan verkkoidentiteetin juhlistavan musiikkia. Sillä rakkaus musiikkiin inspiroi Juhaa ja hänen tiimiään yltämään itsensä joka ikinen päivä.