Sieluni kahlitseva vankila

1998 Helsingin katuja hallitsi kesäinen aurinko, mutta elin varjoissa. Varastotyö oli vankila, joka piti minut kaukana todellisista unelmistani. Olin opiskellut taidekoulussa ja halusin käyttää luovuuttani. Tämä työ ei ollut sitä! Joka päivä tunsin, kuinka sieluni huusi vapautta. Varastossa, joka oli täynnä pölyisiä laatikoita ja vanhoja tavaroita, aika tuntui pysähtyvän. Joka päivä oli sama: lastasin tavaroita, järjestelin hyllyjä, ja kuuntelin kelloa, joka tikitti hitaasti kohti työpäivän loppua. Se oli kuin eläisin elämääni pausella, odottaen jotain suurta tapahtuvan, mutta se suuri ei koskaan tullut. Se oli turhauttavaa, äärimmäisen tylsää, ja joka päivä tunsin, kuinka osa minusta kuoli hitaasti.

Kohtalon kutsu

Eräänä päivänä, kun olin jälleen kerran järjestelemässä varastoa, puhelimeni soi. Se oli Janne Aaltonen. Hänellä oli tarjota minulle jotain, joka voisi muuttaa elämäni ikuisesti. Mutta voinko todella jättää kaiken taakseni ja hypätä tuntemattomaan? Olinko valmis kohtaamaan pelkoni ja ottamaan askeleen kohti todellista kutsumustani?

Tunsin, ettei minulla ollut mitään menetettävää. Tätä elämää en ainakaan halunnut. Olin saavuttanut pohjakosketuksen, ja ainoa suunta oli ylöspäin. 

Razorfish: Ovi uuteen maailmaan

Kohtalo oli puhunut, ja minä vastasin sen kutsuun. Janne oli enemmän kuin ystävä; hän oli mentorini, opettajani, ja tunsin veljeyttä. Hän opetti minulle kaiken, mitä tarvitsin tietää verkkosivujen suunnittelusta ja koodauksesta. Tunsin sydämessäni, että tämä oli kohtaloni. Mutta sisäinen demonini, joka oli jäänyt varastotyöstä, kuiskasi korvaani: ”Et pärjää tässä. Palaa takaisin turvalliseen ja tylsään elämään.”

Razorfish Helsinki oli digitaalisen median pioneeri, joka rantautui Suomeen 1997. Osana globaalia Razorfish-verkostoa, se toi mukanaan uudenlaisen näkemyksen ja osaamisen verkkosivujen suunnitteluun ja digitaaliseen markkinointiin. Helsingin toimisto oli tunnettu innovatiivisista ratkaisuistaan ja kyvystään yhdistää luova suunnittelu teknologiseen osaamiseen. Se oli paikka, jossa uudet ideat ja konseptit muotoutuivat, ja jossa moni nykypäivän digitaalisen median ammattilainen sai ensikosketuksensa alaan.

Olin astunut uuteen maailmaan, joka oli täynnä mahdollisuuksia ja vaaroja. Yksikin virhe ja olisin ulkona. Razorfish oli kuin digitaalisen vallankumouksen pyörremyrsky, ja minä olin sen keskellä.

Olin toistaiseksi vielä koeajalla, ja se painoi väkisin vähän mieltäni. Jokainen päivä oli taistelu – taistelu osoittaa itselleni ja muille, että kuuluin tähän maailmaan. Työskentelin aamusta iltaan, ja usein myös yön yli, antaen kaikkeni. Olin nopea oppija, mutta epäilijöitä oli paljon. En antanut sen lannistaa. Tiesin, että minun täytyi olla vahva.

Peugeotin koetinkivi – onnistuinko vai kaaduinko?

Sain vihdoin ensimmäisen suuren oman projektini: Peugeot.fi. Tämä oli se hetki. Uskalsin jo hieman olla ylpeä itsestäni, mutta samalla pelkäsin epäonnistuvani. Projekti oli vaativa, mutta se oli myös tilaisuus näyttää, mitä olin oppinut. Ja niin, työskentelin päivät ja yöt, viikot ja kuukaudet. Lopulta sivusto valmistui. Se sai loistavia arvosteluja, ja tunsin, että olin ylittänyt itseni. Itseluottamukseni alkoi kasvaa.

Mentorin viimeinen oppitunti – miksi Janne sanoi sen nyt?

Sitten tuli Fortum, suurin ja monimutkaisin projekti, jonka olin koskaan kohdannut tai edes nähnyt. Se taisi olla suurin projekti Suomessa! Tämä oli se hetki, joka määrittelisi, olinko todella valmis ottamaan seuraavan askeleen urallani. Tällä kertaa Janne, ystäväni ja mentorini, tuli luokseni ja vakuutti: ”Olet valmis tähän. Olen nähnyt sinun kasvavan ja oppivan. Tämä on sinun hetkesi loistaa.”

Ja niin, otin haasteen vastaan. Projekti oli pitkä ja uuvuttava, mutta lopulta se valmistui, ja se oli menestys. Se palkittiin useissa alan mittelöissä ja koko tiimi oli projektista ylpeä. Tunsin nyt, että olin vihdoin ihan oikea ammatilainen.

Dot-Com kupla: Kun unelmat muuttuvat painajaisiksi – miksi kaikki meni pieleen?

Vuosi 2001 toi mukanaan tummia pilviä. Pörssikurssit heiluivat rajusti, ja dot-com-kupla oli puhkeamassa. Razorfish, joka oli aluksi ollut kiinnostunut uudesta, paremmasta tulevaisuudesta, oli muuttunut. Yritys oli nyt häijy rahantekokone, joka ajatteli vain uusia tapoja lypsää enemmän rahaa asiakkailtamme. Tunsin, että alkuperäinen visio internetin mahdollisuuksista oli kadonnut. Olimme yrityksessä, joka oli muuttunut dot-com kuplan myötä. Se oli sydäntäsärkevää. Jannekin oli stressaantunut ja hänen aina optimistinen kiilto silmistä oli hävinnyt jo hyvän aikaa sitten. Jotain piti muuttua.

Uusi alku: Aaltonen & Vuorela – oliko tämä se suuri hetki?

Päätimme lopettaa Razorfishissa ja aloittaa oman yrityksen. Aaltonen & Vuorela perustettiin vielä tuona samaisena vuonna. Internet oli yhä vielä lapsenkengissä, ja me uskoimme sen mahdollisuuksiin. Olimme pieni yritys, mutta meillä oli suuria unelmia. Ja kun Razorfish jätti konkurssihakemuksen, tunsimme, että olimme juuri väistäneet luodin.

Janne paljastui nopeasti hyväksi myyjäksi. Asiakaskuntamme kasvoi nopeasti, ja pian meillä oli joukko huomattavia yrityksiä asiakkainamme, kuten Suomi Yhtiöt, Red Bull, Trainers’ House ja Elämystaikurit. Kun yrityksemme täytti vuoden, skoolasimme Jannen kanssa ensimmäiselle tienaamallemme miljoonalle markalle. Palkkasimme lisää ihmisiä ja meillä meni lujaa. 

Kesken kaiken tämän, elämäni sai vielä yhden uuden ilonaiheen. Tyttäreni Minka syntyi, ja yhtäkkiä uran lisäksi minulla oli toisenlainen, vielä suurempi vastuu. Se oli myös hetki, joka pakotti minut arvioimaan uudelleen, mikä todella on tärkeää. Yrittäminen vaatii henkisesti paljon, enkä osannut olla henkisesti täysillä kahdessa paikassa kun vaikeuksia alkoi ilmaantumaan.

Yrittäjyyden oppitunnit – miksi kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan?

Yrittäjyys ei lopulta ollut ihan niin helppoa, kuin miltä se alkuun näytti. Teimme virheitä, ja ne johtivat erimielisyyksiin. Välimme alkoivat tulehtumaan. Lopulta meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä omiin suuntiimme. Se oli katkeraa, mutta se oli myös oppitunti. Olin kokenut ylä- ja alamäkiä, mutta olin myös oppinut yrittäjyydestä paljon. Hetken piiskasin itseäni epäonnistumisesta. Aloin jälleen epäilemään itseäni ja pelkäsin olla täysin omillani. Pelkoni osottautui kuitenkin täysin turhaksi, sillä tästä alkoi urani vaiherikkain ja menestyksekkäin projekti joka jatkuu yhä tänäkin päivänä. Olen kirjoittanut siitä täällä lisää.

Kuvassa: Samuli Nivala, Jarkko Vepsäläinen, Sampsa Kemppainen, Toni Laturi, Anna-Roosa Lappalainen, Jyrki Rinne, Junnu Vuorela, Vesa Virlander ja Aki Snellman – Grand One 2009

Valve Helsinki

Olin hetken yksinyrittäjänä, kunnes puhelin jälleen soi. Kollegani Razorfishilta kysyi, kiinnostaisiko positio Valve nimisessä yrityksessä. Valve on yksi suomen menestyneimpiä ja palkituimpia yrityksiä. Sellaiselle tilaisuudelle ei sanota ei! Viihdyinkin siellä yli viisi vuotta, kunnes matkani jatkui Scoopshot nimiseen startuppiin. Näistä olen kirjoittanut enemmän asiakastarinoissa. Kiitos kun luit tarinani!

Matka Jatkuu: Minne menemme seuraavaksi?

Nyt tiedät mistä olen kotoisin ja millainen ihminen olen. Olen kokenut ylä- ja alamäkiä, mutta olen aina uskonut internetin voimaan muuttaa maailmaa. Jos etsit kumppania, joka ei vain toteuta projekteja, vaan myös uskoo niihin, olen oikea henkilö sinulle. Ota minuun yhteyttä, ja tehdään yhdessä jotain merkityksellistä.